perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ruuhkavuodet - Näin onnistuu yhdistää koulu ja vauva-arki.

Monet ovat ihmetelleet, miten jaksan opiskella tässä tilanteessa: kolme pientä lasta, joista pienin vasta vauva, ja opiskelupaikkakunta reilun 100 kilometrin päässä kotoa. Vastaan useimmiten, että koska haluan! Oikeasti, mun mielestä motivaatio on vastaus kaikkeen: sen avulla jaksaa tehdä mitä vaan!

Opintojen aloittaminen raskauden loppusuoralla ei ehkä ollut aivan järkevin ratkaisu, mutta se kuitenkin sopi mulle. Tilannetta ei toki helpottanut miehen reissutyöt, jotka nyt onneksi on jo tältä erää ohi. Kuitenkin opinnot oli mun suunnitelmissa ensin, vauva tuli yllätyksenä, ja sai näin ollen sopeutua meidän elämäntilanteeseen, jos näin saa sanoa. Tottakai olisin vaikka keskeyttänyt koulun, jos raskauden kanssa olisi ollut jotain ongelmaa tai vastaavaa. Tietenkin vauva ja oma terveys olivat ja ovat koulua tärkeämpiä.


Viime kevät meni koulun puolesta aivan hyvin: istuin koulun penkillä raskausviikolle 38 asti ja koulutehtävät suoritin iltaisin lasten nukkuessa tai viikonloppuisin. Koulupäivien aikana lapsia hoiti anoppi. Järjestelykysymyksiä kaikki, mutta jos raskauden kanssa olisi ollut ongelmia, lapset olisi kovasti sairastelleet tai anoppi ei olisi voinut lapsia vahtia, olisi koulu jäänyt käymättä. Onneksi ongelmia ei tullut.

Alunperin ajattelin, että käyn syksyllä muutamia satunnaisia kursseja, P kun oli vasta 3,5 kuukautta kun syyslukukausi alkoi. Kuitenkin loppujen lopuksi kävin yhtä lukuunottamatta kaikki suunnitellut kurssit ja lokakuusta asti olin mukana koulussa jo aivan täysin. Tämä järjestyi, koska P on melko helppo vauva ja sain oman äitini hoitamaan poikia koulupäiviksi. Tietenkään jos hoitajaa ei olisi järjestynyt, en olisi voinut koulua syksyllä käydä.






















Nyt kevätlukukausi alkoi tammikuun puolivälissä ja koulu on jo hyvinkin käynnissä. Edelleen mun äiti hoitaa poikia. Mies vietti kuitenkin keväällä täyden 6 viikkoisen isäkuukauden, kun mulla oli ensimmäinen työharjoittelu. Koulu jatkuu vielä kuukauden verran ja kesän lomailen. Okei, käyn pari valinnaista kurssia myös kesän aikana, mutta muuten lomailen lasten kanssa. Syksyllä on vuorossa sitten uudenlainen arki taas, kun myös pienemmät pojat menee päiväkotiin. Hui, en halua edes ajatella niin pitkälle!

Koulutehtävät hoidan edelleen pääosin lasen nukkuessa. Välillä jotain saan tehtyä jo kuopuksen päiväuniaikaan, mutta pääosin vasta illalla. Myös viikonloput ja arki-illat ovat yleensä tehokäytössä tehtäviä tehdessä tai tenttiin lukiessa. En ole myöskään asettanut rimaa opiskeluun liian korkealle: tietysti haluaisin saada hyviä numeroita, mutta koska se ei aina ole mahdollista, ottaen huomioon kiireisen lapsiperhearjen, tyydyn useiden kurssien osalta läpipääsyyn!

Hassua on ollut, että olen kokenut saavani välillä jopa syyllistystä siitä, että opiskelen, kun mulla on vauva kotona! Jotenkin tuntuu, että heti jos tekee muutakin, kuin hoitaa lapsia ja kotia, on huono äiti! Varsinkin perhekerhossa tätä mun järjestelyä on kummaksuttu todella paljon. Voin vannoa, ettei mun lapset kärsi siitä, että saa viettää muutaman päivän kuukaudessa laatuaikaa mummon kanssa, vaikken olekaan paikalla. Päinvastoin, luulen, että jokainen voittaa tilanteessa! Selvää on, että kaikkea ei voi saada eikä tehdä yhtä aikaa. Minä hoidan koulun ja lapset, sekä kohtalaisen hyvin myös omat ystävyyssuhteet, mutta esimerkiksi kodinhoito, siivous ja sisustus on kärsineet todella paljon ja niiden osalta mennään todellakin sieltä, missä aita on matalin (tai jo kaatunut).

Kouluruoka hintaan 2,60€. Ei mitään vikaa!
Näin onnistuu meillä arjen järjestely hankalassakin tilanteessa. Tämä on meidän tapa ja sopii meille. Opiskelu pienten lasten kanssa ei varmasti sovi kaikille, vaikkakin pitkälle kaikki on kuitenkin järjesteltävissä.

1 kommentti: