Ruuhkavuodet - Näin onnistuu yhdistää koulu ja vauva-arki.

Monet ovat ihmetelleet, miten jaksan opiskella tässä tilanteessa: kolme pientä lasta, joista pienin vasta vauva, ja opiskelupaikkakunta reilun 100 kilometrin päässä kotoa. Vastaan useimmiten, että koska haluan! Oikeasti, mun mielestä motivaatio on vastaus kaikkeen: sen avulla jaksaa tehdä mitä vaan!

Opintojen aloittaminen raskauden loppusuoralla ei ehkä ollut aivan järkevin ratkaisu, mutta se kuitenkin sopi mulle. Tilannetta ei toki helpottanut miehen reissutyöt, jotka nyt onneksi on jo tältä erää ohi. Kuitenkin opinnot oli mun suunnitelmissa ensin, vauva tuli yllätyksenä, ja sai näin ollen sopeutua meidän elämäntilanteeseen, jos näin saa sanoa. Tottakai olisin vaikka keskeyttänyt koulun, jos raskauden kanssa olisi ollut jotain ongelmaa tai vastaavaa. Tietenkin vauva ja oma terveys olivat ja ovat koulua tärkeämpiä.


Viime kevät meni koulun puolesta aivan hyvin: istuin koulun penkillä raskausviikolle 38 asti ja koulutehtävät suoritin iltaisin lasten nukkuessa tai viikonloppuisin. Koulupäivien aikana lapsia hoiti anoppi. Järjestelykysymyksiä kaikki, mutta jos raskauden kanssa olisi ollut ongelmia, lapset olisi kovasti sairastelleet tai anoppi ei olisi voinut lapsia vahtia, olisi koulu jäänyt käymättä. Onneksi ongelmia ei tullut.

Alunperin ajattelin, että käyn syksyllä muutamia satunnaisia kursseja, P kun oli vasta 3,5 kuukautta kun syyslukukausi alkoi. Kuitenkin loppujen lopuksi kävin yhtä lukuunottamatta kaikki suunnitellut kurssit ja lokakuusta asti olin mukana koulussa jo aivan täysin. Tämä järjestyi, koska P on melko helppo vauva ja sain oman äitini hoitamaan poikia koulupäiviksi. Tietenkään jos hoitajaa ei olisi järjestynyt, en olisi voinut koulua syksyllä käydä.






















Nyt kevätlukukausi alkoi tammikuun puolivälissä ja koulu on jo hyvinkin käynnissä. Edelleen mun äiti hoitaa poikia. Mies vietti kuitenkin keväällä täyden 6 viikkoisen isäkuukauden, kun mulla oli ensimmäinen työharjoittelu. Koulu jatkuu vielä kuukauden verran ja kesän lomailen. Okei, käyn pari valinnaista kurssia myös kesän aikana, mutta muuten lomailen lasten kanssa. Syksyllä on vuorossa sitten uudenlainen arki taas, kun myös pienemmät pojat menee päiväkotiin. Hui, en halua edes ajatella niin pitkälle!

Koulutehtävät hoidan edelleen pääosin lasen nukkuessa. Välillä jotain saan tehtyä jo kuopuksen päiväuniaikaan, mutta pääosin vasta illalla. Myös viikonloput ja arki-illat ovat yleensä tehokäytössä tehtäviä tehdessä tai tenttiin lukiessa. En ole myöskään asettanut rimaa opiskeluun liian korkealle: tietysti haluaisin saada hyviä numeroita, mutta koska se ei aina ole mahdollista, ottaen huomioon kiireisen lapsiperhearjen, tyydyn useiden kurssien osalta läpipääsyyn!

Hassua on ollut, että olen kokenut saavani välillä jopa syyllistystä siitä, että opiskelen, kun mulla on vauva kotona! Jotenkin tuntuu, että heti jos tekee muutakin, kuin hoitaa lapsia ja kotia, on huono äiti! Varsinkin perhekerhossa tätä mun järjestelyä on kummaksuttu todella paljon. Voin vannoa, ettei mun lapset kärsi siitä, että saa viettää muutaman päivän kuukaudessa laatuaikaa mummon kanssa, vaikken olekaan paikalla. Päinvastoin, luulen, että jokainen voittaa tilanteessa! Selvää on, että kaikkea ei voi saada eikä tehdä yhtä aikaa. Minä hoidan koulun ja lapset, sekä kohtalaisen hyvin myös omat ystävyyssuhteet, mutta esimerkiksi kodinhoito, siivous ja sisustus on kärsineet todella paljon ja niiden osalta mennään todellakin sieltä, missä aita on matalin (tai jo kaatunut).

Kouluruoka hintaan 2,60€. Ei mitään vikaa!

Näin onnistuu meillä arjen järjestely hankalassakin tilanteessa. Tämä on meidän tapa ja sopii meille. Opiskelu pienten lasten kanssa ei varmasti sovi kaikille, vaikkakin pitkälle kaikki on kuitenkin järjesteltävissä.

Parempi minä.

Mua alkaa jo melkein hävettää nämä mun jatkuvasti toistuvat laihdutusyritykset, mutta onneksi vain melkein, heh! Maanantaina aloitin taas matkan kohti uutta minua! Painoa on päässyt kertymään taas lisää pudotettavaksi ja turvotus jokapuolella kehoa on valtava!

Laihdutustavoitteena pidän saman kuin aikaisemmin ja tänä maanantaina matkaa tuohon painoon oli 13,9 kilogrammaa. Minun kestäisi oikeasti pudottaa jopa 20 kiloa, mutta pidän tavoitteena nyt tuon. Keinoja tavoitteeseen pääsyyn on oikeastaan samat kuin aiemminkin: yritän lisätä liikuntaa (mikä kiireisessä arjessa on helpommin sanottu kuin tehty), juon todella runsaasti vettä ja pidättäydyn herkuista ja turhasta sokerista arkisin. Herkkupäivän sallin itselleni edelleen lauantaisin ja tarpeen tullen muutenkin, kuten synttäreinä, vappuna... Jos tulosta ei näillä keinoin ala tulla, kiinnitän entistä enemmän huomiota ruokavalioon. Nyt mun on jo pakko onnistua, koska olo omassa kropassa ei enää tunnu hyvältä. Vaatteet ei mahdu päälle ja näytän kuvissa ihan kamalalta.Edelleenkään en aio kuitenkaan olla liian ankara itselleni, koska kauaa en tätä jaksa, jos en välillä saa sortua siihen jäätelöön.

Myös palkitsemissysteemi toimii mulla! Rakastan uusia vaatteita, kenkiä ja laukkuja , sekä kodin sisustusta, ja aionkin palkita itseni taas. Ensimmäisen viiden kilon pudotuksesta ostan itselleni jotain kivaa, mutta vielä en tiedä mitä!

Matka kohti paremmin voivaa minua voi (taas) alkaa!

Meidän Teneriffa osa 1!

Pääsiäisen aikaan meidän perhe hyppäsi lentokoneeseen ja otti suunnaksi Kanarian saaret, tarkemmin sanottuna Teneriffan. Reissuun meitä lähti mukaan minä, mies, meidän 3 lasta ja mun vanhemmat. Jokaiselle reissaajalle tuo oli ihka ensimmäinen ulkomaan matka, mikäli meidän toissakesäistä Tukholman reissua ei lasketa. Minulle, miehelle ja meidän pojille tuo oli myös ensimmäinen kerta lentokoneessa.

Päätimme reissata Kanarialle, koska ajattelimme sen olevan ensikertalaiselle turvallinen kohde: siellä kun on varmasti paljon Suomi-turisteja muutenkin. Halusimme lennon suoraan Oulusta, koska helppous ennen kaikkea. Myös matkustusajankohta, huhtikuu, oli ainoa sopiva, joten vaihtoehtoja ei hirveästi jäänyt. Oulusta pääsi sopivaan aikaan Teneriffalle tai Gran Canarialle. Mulla ei ollut mitään hajua minkälaisia nuo paikat ovat, mutta jonkin verran netistä tutkittua päädyin valitsemaan Teneriffan ja se sopi onneksi muillekin. Ehkä suurin syy päätökselle oli Loro Park!

Tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Playa de Fanabé lähinnä ihan vain sopivan hotellin vuoksi. Meidän hotelli oli huoneistohotelli Playa Olid.

Fanabé oli paikkana ihana. Tykkäsin kovasti, kun hälinää ei ollut liikaa, vaikka melkoinen turistirysä olikin. Kävimme kävelemässä Playa de Americasilla, mutta se ei kyllä olisi ollut yhtään mun makuun! Ehkä sellaiselle kaveriporukan biletyslomalle, mutta ei perhee kanssa reissaamiseen! Jos matkustaisin uudelleen Teneriffalle, valitsisin kohteeksi kuitenkin ennemmin Puerto de la Cruzin tai länsirannikon, jossa olisi ehkä paremmin mahdollisuus nähdä paikallista elämää.

Hotelli oli myös ihan keskiverto. Huone oli todella kiva ja reilun kokoinen kaksio ja yleiset tilat ja ravintola aivan loistavia. Ravintolan henkilökunta tosin turhan innokasta: lautaset vietiin pöydästä jo syömisen puolivälissä! Tosissaan sai pitää lautasesta kiinni, jos halusi ruokailla loppuun asti, heh! Allasosasto oli todella pieni ja aurinkotuolitkin survottu niin pieneen tilaan, että siellä olisi todella saanut oleskella kuin sillit purkissa, eipä tuolla paljon tullut aikaa sitten vietettyäkään! Kaikenkaikkiaan Playa Olid hotellina palveli meidän tarpeisiin oikein hyvin, mutta seuraavalla kerralla laittaisin ehkä jonku satasen lisää hintaa myös majoitukseen, tai sitten en.

No mitäs me sitten tehtiin? Ei kyllä juuri mitään! Useimmat päivät kuluivat päämäärättömään vaelteluun pitkin Fanabén katuja ja keskityttiin vain nauttimaan siitä, että on päästy lämpimään.Mää kyllä nautin tuosta vaeltelusta todella paljon, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ajan olisi ehkä voinut käyttää paremminkin. Toisaalta me ei haluttu tuota viikon lomaa tunkea täyteen kaikenmaailman aktiviteetteja ja ihan hyvä niin.

Etenkin meidän reissun alkupuolelle sattui ihanan aurinkoisia, lämpimiä ilmoja, joista otettiin sitten kaikki ilo irti esimerkiksi meressä uiden. Onnistuttiin toki jokainen myös polttamaan vähän nahkaa, mutta ei onneksi kovin pahasti. Loppuviikko olikin sitten pilvistä ja tuulista, kuten Teneriffalla usein käsittääkseni on. Pitkähihaisella paidalla tarkeni hyvin ja välillä vähemmälläkin. Ajankohta Teneriffalle reissaamiseen vaikutti olevan kuitenkin mitä mainioin: ei ollut liian kuuma, mutta tarkeni, ja vettäkin tuli ehkä 10 tippaa yhtenä päivänä.

Suurin miinus Teneriffalle oli leikkipaikkojen vähäisyys! Hotellilla ei ollut omaa leikkipaikkaa ja koko saaren ensimmäiset kiikut löydettiin vasta perjantaina, kun lauantaiaamupäivällä koitti jo kotiinlähtö. En sitten tiedä kuljettiinko vaan niin väärissä paikoissa.. Piiiitkä miinus kuitenkin näin lapsiperheenä matkatessa. Onneksi ipanat nautti kuitenkin tottakai rantaleikeistä ja simpukoiden keruusta.

Jo ennakkoon mun mielestä ehdoton kohde Teneriffalla oli eläinpuisto Loro Parque! Vuokrattiinkin loman puolivälissä auto ja ajeltiin toiselle puolelle saarta kyseiseen eläinpuistoon. Teneriffalla on muuten todella helppo liikkua vuokra-autolla: saaren poikki kulkee yksi moottoritie ja liikenne on ihan verrattavissa Suomen teihin. Ainoastaan pääkaupungin, Santa Cruzin, kohdalla eksyttiin niin mennessä kuin palatessa ja ajeltiin muutamakymmen kilometri turhaa rinkiä, mutta sekään ei häirinnyt meitä matkustajia, kuskia ehkä vähän.. Meidän porukalle piti vuokrata 7-paikkainen auto ja päivävuokra oli jotain vähän reilu 100 euroa, mutta ihan kohtuullinen hinta mun mielestä. Dieseliä piti tankata 10 eurolla.

 Eläinpuistoihin mulla on vähän ristiriitainen suhde: toisaalta rakastan niitä ylikaine, toisaalta mietityttää eläinten olosuhteet ja yleensäkin niiden vangitseminen ihmisten tuijotettavaksi. En ole vielä ratkaissut mitä mieltä niistä olen, vaan tyydyn vielä rakastamaan. Siksi vierailu Loro parquessa oli mun mielestä aivan ihana! Harmi, kun meidän pikkujätkät ei aivan täysin jaa mun rakkautta eläinpuistoihin, vaan esikoista ne alkavat jo vähän kyllästyttää.. Onneksi Loro parquen alligaattorit ja hait saivat hänetkin kuitenkin kiinnostumaan!

Reissun jälkeen lueskelin paljon netistä Loro parquesta ja esimerkiksi valaiden oloista siellä. Täytyy sanoa, että ihan oikeasti en ole tiennyt, ettei niitä tulisi käyttää tällaisissa esityksissä tai vastaavissa. Ehkä olen tyhmä ja sinisilmäinen, mutta mun mielestä valaat ja delfiinit on olleet ihan tyytyväisen oloisia näytöksissä..

 Viimeisen kuvan haitunneli oli myös melko vaikuttava kokemus!

Huh, johan tähän mahtuikin puoli reissua! Muunmuassa reissusta El Teidelle tulossa postaus erikseen! Adios!