P 8kk

No vierähtihän tässä näköjään taas aikaa, ennen kuin pääsin postausta rustailemaan...

P täytti alkukuusta jo 8kk, onnea pienelle <3 Ihan älytöntä miten aika menee niin vauhdilla. Miksi, oi miksi, noiden täytyy kasvaa niin nopeesti? Kohta tuokin jo kävelee ja menee tarhaan, nyyh.

P konttaa vauhdikkaasti ja istuu tukevasti ilman tukea. P nousi 7,5kk:n iässä tukea vasten seisomaan, mutta tekee sitä edelleen aika harvoin! Isoveljet ovat lähteneet kävelemään ilman tukea toinen 9,5 kk:n iässä, toinen 10,5, mutta en millään tavoin yritä kiirehtiä! Kyllä tämäkin ajallaan, eikä aika ole todellakaan vielä.

P:n suusta löytyy kaksi pientä hammasta ja yläien on ollut selvästi turvoksissa jo jonkin aikaa. Koska hampaita on vasta noin vähän, olen arka karkeuttamaan ruokaa. Näin ollen P syö edelleen sileää sosetta, eikä hirveästi sormiruokaile. Sormin on saanut toistaiseksi syödä lähinnä maissinaksuja, banaania ja riisikakkuja, joista onkin tullut yksi mieluisimpia herkkuja. P ei nirsoile ruuan suhteen ja syökin jo reilun puolikkaan pilttipurkillisen kerralla. Kiinteitä ruokia menee 4-5 päivässä. Kiinteiden ohella P on edelleen imetyksellä itsensä tahtisesti, eli imetyskerrat vaihtelee tosi paljon mm. vauvan mielialan mukaan. Myös tuttipullo P:lle kelpaa edelleen onneksi, muuten opiskelu voisi olla mahdotonta. Ruuan kanssa P juo maitoa tai vettä tavallisesta kovanokkaisesta nokkamukista.

P nukkuu tällä hetkellä vaihtelevasti huonosti tai tosi huonosti! Päiväunia hän ottaa päivässä kahdet tai kolmet, eikä niissä mitään, mutta ne yöt! Yöunet on todella katkonaisia! P heräilee syömään ja muuten huutelemaan ja saattaa valvoa ihan huvikseenkin. En ymmärrä miksei minun lapset nuku?

P on edelleen ihana hymypoika, joka ei juuri vierasta. P:lle kelpaa huomio keneltä tahansa, kunhan huomiota saa! Äiti on edelleen kuitenkin ylitse muiden ja esimerkiksi koulusta tullessani P konttaa heti ovelle vastaan itkien, ihanuus! P on pärjännyt kuitenkin mun koulupäivien ajan aina oikein hyvin mummon kanssa ja pianhan hän jääkin päivisin isän kanssa, kun minä lähden harjoitteluun.

Uusi alku!

Joku ehkä jo tietääkin mun yrittäneen pudotella raskauskiloja kahdesta melkein perättäisestä raskaudesta tässä jo puolisen vuotta. Huonolla menestyksellä tosin. Nyt olen kohta kaksi viikkoa elellyt "uutta elämää" terveellisemmällä ruokavaliolla, herkkupäivällä kerran viikossa ja runsaalla vedellä. Liikuntaa en ole vieläkään saanut sisällytettyä arkeen käytännössä yhtään, mutta eiköhän sekin pakkasten jälkeen ala jossain vaiheessa kiinnostaan.

Painoa on tällä hetkellä vähintään 10,9 kg liikaa. Sitä on edelleen n.1,5 kg enemmän kuin joskus tuossa ennen joulua jo oli. Kiitos suklaa. Pelkällä herkuttomuudella tämä paino ei näytä tippuvan, joten ruokavaliotkin pitäisi vissiin alkaa muokkaamaan. Isoin muokkauksen kohde varmasti olisi aamu- ja iltapalat, jotka mulla on 90% aina leipää, mutta kun muutakaan en keksi. Toisaalta tämä yritys kaatuu hyvin pian, jos joudun liikaa rajoittamaan syömisiäni. Huokaus.

Nyt kun koulu taas jatkui huomaan, kuinka hankalaa onkaan olla herkuton. Väsyneenä pitkän koulupäivän jälkeen olisi niiiiin helppo tarttua suklaapatukkaan ja hakea siitä vähän lohtua. Pyysin miestä tuomaan korvikkeeksi kaupasta pähkinöitä tajuamatta ollenkaan kuinka kaloripommeja ne sitten puolestaan on! Huhhuh.

Reilun kahden kuukauden päästä koittaa tuo pitkään haaveiltu ulkomaan reissu ja ehdottomasti olisin siihen mennessä halunnut päästä näistä kiloista, mutta nyt vaikuttaa epätoivoiselta...

Uusi vuosi 2016 ja sen aatto.

Vuodenvaihteesta on jo reilu viikko, mutta palataan nyt silti hetkeksi sinne. Vuoden vaihtumista meillä vietettiin parin ysäväperheen kesken meidän kotona. Syötiin hyvin, ammuttiin parit raketit ja juoruiltiin. Ukot tais myös saunoa. Oli kerrankin mukava vuodenvaihde, yleensä kun uudenvuoden aatto on vaan tullut ja mennyt ja sitä ei oikeastaan sen kummemmin ole vietetty tai on oltu mun vanhempien luona.

Jaettiin taas vähän jokaiselle osuutta vuodenvaihteen järjestämisestä: yksi teki kanasalaatin ja toi sipsit ja dipit, yksi toi kakit ja limut ja minä värkkäilin wrappeja ja juustokakun, sekä ostettiin perinteiset nakit italian- ja perunasalaatin kera.

   Ei voi muuta sanoa taas kuin, että onni on ihanat ystävät <3

Tämä vuosi tuo tullessaan monenlaisia asioita. Uskoisin. Vietän tämänkin vuoden opiskellen ja kotiäitinä. Opinnot kestävät toki koko vuoden, mutta kesän aion olla vielä vain poikien kanssa kotona, enkä lähde vielä töihin. Helmikuussa koittaa ensimmäinen isompi muutos, kun minä lähden työharjoitteluun kuudeksi viikoksi ja lapsia jää kotiin hoitamaan isä! Saapa nähdä mitä siitäkin tulee! Olen kuitenkin äärimmäisen onnellinen tästä ratkaisusta, sillä se mahdollistaa minun opiskelut täysillä, mutta samalla sen, ettei pienempien tarvitse vieläkään mennä päivähoitoon. Syksyllä sitten koittaa senkin aika! Syksyllä myös esikoinen aloittaa eskarin, joten uusia tuulia on luvassa hänenkin elämäänsä. Voi äitin isoa pientä <3

Yritän tänä vuonna panostaa enemmän myös parisuhteeseen! Kun vauvavuosi piakkoin on ohi, on jo korkea aika tehdä jotain suhteenkin eteen. Edellinen vauvavuosihan päättyi uuteen raskauteen, joten on tätä suhdetta koeteltukin, heh! Meillähän tulee täyteen kesällä jo 10 vuotta yhteiseloa, ja edelleen vasta toivon sitä rinkulaa tuohon nimettömään.. Eihän sitä tiedä, jos jo tänä vuonna olisi aika!

Tänä vuonna on tarkoitus tehdä myös elämämme ensimmäinen ulkomaanmatka, jos toissakesän Tukholman reissua ei lasketa! Tarkoitus on suunnata huhtikuussa Kanarialle ja napata vielä minun vanhemmat mukaan (jotka muuten myös ovat ensi kertaa lähdössä). Mitään ei ole vielä varattu eikä mikään näin ollen ole vielä varmaa lähinnä miehen työkuvioiden vuoksi, mutta toivotaan nyt että tämä vihdoin toteutuu! Haluaisin ottaa joka vuotisen ulkomaan matkan perinteeksi, kun ei tosiaan missään olla vielä kuljettu! 

Muuten tämä vuosi ei kai tuo tullessaan mitään hurjia muutoksia, mutta johan niitä tuossa onkin! Tavoitteena on myös pitää tiiviimmin yhteyttä ystäviin ja sisariin, sekä päästä vihdoin parempaan kuntoon ja kevyempään olomuotoon. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa!

Mitä pitää sisällään teidän vuosi 2016?

Kuulumisia ja pikakatsausta tähän vuoteen.

Taas on mennyt ihan luvattoman kauan, siitä kun jaksoin viimeksi istahtaa sen verran ajatuksen kanssa koneelle, että olisin saanut jotain puoliksikkaan järkevää kirjoitettua ylös. Syksy oli ja meni, joulukin tuli ja tämäkin vuosi etenee jo hyvää vauhtia!

Syksyn oli niiiin väsynyt ja kiireinen valvottavien lasten ja koulun kanssa, että en jaksanut juuri tähän harrastukseen panostaa. Jotenkin tuosta syksystä silti selvittiin! Samoin joulukuun alku meni vielä hirveissä koulukiireissä ja välillä tuntui jo ylivoimaiselta. Jouluvalmistelut veivät loppujoulukuun ja kiire vain jatkui, kunnes jouluna aloitttiin lomailu ja lomaillaan edelleen! Mies palasi töihin eilen ja me poikien kanssa lomaillaan vielä koko tämä viikko. Pikkuhiljaa yritetään silti palautua arkirytmiin, kun lomalla unirytmikin on kääntynyt aivan höpöksi. Arkea olikin jo ikävä!

Ensi viikolla palaan itsekin koulun penkkiin ja koulun suhteen onkin edessä kiireinen talvi ja kevät. Jännimpänä edessä odottaa helmikuun puolivälillä alkava työharjoittelu, jaiks! Onneksi vielä ei tarvitse laittaa pieniä hoitoon, vaan isä jää viettämään isäkuukautta.

Päästin itseni taas paisumaan turvonneeksi palloksi joulun aikaan ja nyt on aika taas yhden elämäntaparemontin ja jos vihdoin alkaisi saada mammaa kuntoon! Aikaisempaan saavutukseen verrattuna kiloja on tullut 3 takaisin, joten pudotettavaa painoa on nyt vähintään se 12 kilogrammaa. Huhhuh. Pikkuhiljaa. En aloita vieläkään mitään erityisiä dieettejä, ne ei vaan sovi mulle ja koska imetys. Liikuntaa pitäisi taas lisätä kuvioihin ja onneksi tanssiharrastuskin palaa tauolta jo ensi viikolla. Kävelylle ei paljon tämän lauman kanssa yli 15 asteen pakkasilla lähdetä. Kuntopyörä voisi muuttaa varastosta keskelle olohuoneen lattiaa ja jonkun kotijumppavideonkin voisi kaivella jostain. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Lapset saa aikaan täystuhon kotona, kun äiti istahtaa kymmeneksi minuutiksi alas, joten tämä saa riittää tältä erää. Yksi uudenvuoden lupaukseni itselleni voisi olla, että palaan kirjoittamaan aktiivisemmin eli ei enää lähes kahden kuukauden taukoja täällä! Kiitos ja näkemiin!