Rv 36+6

Lääkärineuvola oli viime viikolla. Ei mitään uutta sielläkään. Perustutkimukset, eikä mitään merkkejä synnytyksen lähenemisestä. Ei tosin ole ollut kummastakaan edellisestäkään raskaudesta. Nyt on vaan supistellut melko paljon, niin jotain olisin odottanut tapahtuneen, mutta ei sitten!

Nyt mulla alkaa pikkuhiljaa iskeen hätä. Tajusin ihan äskettäin, että laskettuun aikaan on oikeesti enää kolme viikkoa ja periaatteessahan tämä uus tyyppi voi syntyä koska tahansa! APUA. Vaikka oon synnyttänyt jo kaksi kertaa, niin edelleen sitä jännittää ihan samalla tavalla! Hui, en minä halua! Onko pakko? Jännittää erityisesti kuinka nopeesti synnytys sujuu, kun kesto on puolittunut ensimmäisestä (6h) toiseen (3h), niin jatkuuko sama kaava? Ja ehtiikö saada lääkitystä! Vannon niin puudutteiden nimeen, erityisesti spinaali auttoi nuoremman synnytyksessä tosi hyvin. Jännitän myös ehditäänkö saada lapset hoitoon ennen lähtöä, kun viimeksikään ei oltu kotona kuin reilu tunti ensimmäisistä kunnon merkeistä...

Tarvikkeet vauvaa varten on onneksi saatu haalittua kasaan. Enää tarvisi pestä ja järjestää kaikki. Miehelle oon jo kertonut puutelistaa, jotta osaa käydä vaikka yksin ostamassa loput, jos tulee äkkilähtö. Vannotin sen myös hommaamaan siivouksen kämppään tai tottakai saa sen tehdä myös itse. Mies tietää myös mun synnytystoiveet (oksennuspussit likelle ja lääkitystä niin paljon kuin mahdollista, mutta EI ilokaasua!) Vaunutkin kotiutuu tänä iltana, I love it <3 Toivottavasti myös nähtyäni!

Periaatteessa kaikki alkais olla valmiina, paitsi minä! En todellakaan oo valmistautunut tarpeeksi kolmannen lapsen tuloon! Hui, ihan oikeesti meitä asuu täällä kohta 5. Meillä on ihan oikeesti kohta 3 lasta! 3!!! En käsitä miten kaksi aikuista voi riittää kolmelle lapselle? Eihän se matemaattisestikaan toimi?

Haha. Maha on järkyttävän kokoinen pallero, mutta kasvaa samaa tahtia edellisen kanssa. Sf-mitta oli 34 mitattuna viikoilla 35+6. Huhhuh.. Nyt vasta olo alkaa kuitenkaan olla tukala ja hankala, aiemmin kuitenkin melko hyvä kokoajan. Nyt supistelee melko tiuhaan ja ainakin heti, jos jotain fyysistä yrittää tehdä. Lattiatasosta ylös pääseminen on jo melkein mahdottomuus! Mutta edelleen kannan tämän pienen ihan mielellään sisäisesti. Ei se elämä ainakaan helpommaksi muutu, kun kolmas lapsi tulee taloon...