tiistai 31. maaliskuuta 2015

Rv 36+6

Lääkärineuvola oli viime viikolla. Ei mitään uutta sielläkään. Perustutkimukset, eikä mitään merkkejä synnytyksen lähenemisestä. Ei tosin ole ollut kummastakaan edellisestäkään raskaudesta. Nyt on vaan supistellut melko paljon, niin jotain olisin odottanut tapahtuneen, mutta ei sitten!

Nyt mulla alkaa pikkuhiljaa iskeen hätä. Tajusin ihan äskettäin, että laskettuun aikaan on oikeesti enää kolme viikkoa ja periaatteessahan tämä uus tyyppi voi syntyä koska tahansa! APUA. Vaikka oon synnyttänyt jo kaksi kertaa, niin edelleen sitä jännittää ihan samalla tavalla! Hui, en minä halua! Onko pakko? Jännittää erityisesti kuinka nopeesti synnytys sujuu, kun kesto on puolittunut ensimmäisestä (6h) toiseen (3h), niin jatkuuko sama kaava? Ja ehtiikö saada lääkitystä! Vannon niin puudutteiden nimeen, erityisesti spinaali auttoi nuoremman synnytyksessä tosi hyvin. Jännitän myös ehditäänkö saada lapset hoitoon ennen lähtöä, kun viimeksikään ei oltu kotona kuin reilu tunti ensimmäisistä kunnon merkeistä...


Tarvikkeet vauvaa varten on onneksi saatu haalittua kasaan. Enää tarvisi pestä ja järjestää kaikki. Miehelle oon jo kertonut puutelistaa, jotta osaa käydä vaikka yksin ostamassa loput, jos tulee äkkilähtö. Vannotin sen myös hommaamaan siivouksen kämppään tai tottakai saa sen tehdä myös itse. Mies tietää myös mun synnytystoiveet (oksennuspussit likelle ja lääkitystä niin paljon kuin mahdollista, mutta EI ilokaasua!) Vaunutkin kotiutuu tänä iltana, I love it <3 Toivottavasti myös nähtyäni!



Periaatteessa kaikki alkais olla valmiina, paitsi minä! En todellakaan oo valmistautunut tarpeeksi kolmannen lapsen tuloon! Hui, ihan oikeesti meitä asuu täällä kohta 5. Meillä on ihan oikeesti kohta 3 lasta! 3!!! En käsitä miten kaksi aikuista voi riittää kolmelle lapselle? Eihän se matemaattisestikaan toimi?

Haha. Maha on järkyttävän kokoinen pallero, mutta kasvaa samaa tahtia edellisen kanssa. Sf-mitta oli 34 mitattuna viikoilla 35+6. Huhhuh.. Nyt vasta olo alkaa kuitenkaan olla tukala ja hankala, aiemmin kuitenkin melko hyvä kokoajan. Nyt supistelee melko tiuhaan ja ainakin heti, jos jotain fyysistä yrittää tehdä. Lattiatasosta ylös pääseminen on jo melkein mahdottomuus! Mutta edelleen kannan tämän pienen ihan mielellään sisäisesti. Ei se elämä ainakaan helpommaksi muutu, kun kolmas lapsi tulee taloon...

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Mitä meille kuuluu?

Ajattelin vaan tulla kertomaan, että blogi on pystyssä ja mamma myös! Taas ollut niin paljon kaikenlaista, ettei mitenkään ole aika riittänyt tänne asti! Koulu vie kaiken energian tällä hetkellä, vaikka äitiysloma alkoi virallisesti jo kaksi viikkoa sitten, heh! No, mulle se alkaa ens viikon jälkeen vihdoin.

Tälle ja ensi viikolle olisi tavoitteena saada loput kirjalliset koulutyöt pois alta, jotta pääsee ihan aidosti viettämään sitä äippälomaa (edes hetkeksi). Ja toki hyvä olisi saada nuo vauvajututkin pikkuhiljaa valmiiksi, jos vaikka kävisi niin kummasti, ettei tämä kolmas malttaisikaan oottaa laskettuun aikaan asti. Niin tänään viikot kuitenkin jo 36+5.. Vaunut on vihdoin saatu hommattua! Nyt odotellaan vaan, että ne lähetetään meille! Pinnasänky oottelee uutta käyttäjäänsä jo tyhjänä. Pitäisi vaan saada äitiyspakkauslaatikko petattua siihen myös.. Vaatteista kaikki meidän poikien vanhat on pesemättä ja läpi käymättä. Lisäksi ne pitäisi kaikki järjestää hoitopöydän laatikkoon. Niin ja se hoitopöytäkin olisi varmaan hyvä raivata tyhjäksi.. Hankintoja ei onneksi enää pitäisi juuri olla, joku tuttipullo ja pari purkkia korviketta, ei kai juuri muuta? Jospa tämä vielä tästä..

Mutta joo. Minä jatkan näitä pakollisia projekteja ja palaan taas tänne, kun vuorokauteen saadaan jostain pari ylimääräistä tuntia, heh. Tulen kirjoittamaan toissa viikonlopun reissusta Ukkohallaan, viime viikonloput Babyshowereista (kyllä, minun <3), meidän uusista tuplista ja miksi niihin päädyttiin, raskauden etenemisestä ja lääkärineuvolasta sekä 1,5-vuotispäivitystä pikku-N:stä ainakin. Kunhan tässä nyt ehdin..

torstai 12. maaliskuuta 2015

Talviloma.

Kymppiviikko on yhtä kuin hiihtoloma. Useimmat oululaiset ainakin automaattisesti yhdistää sen niin. En vaan silti ymmärrä: vaikka koululaiset ovatkin lomalla, niin tarkoittaako se, että koko kaupungin täytyy olla? Kuvittelisin, että töissäkäyvänä en kokisi tarvetta olla talvilomalla kymppiviikolla muulloin, kuin lasten ollessa ala-asteikäisiä.

Mutta oli miten oli, myös meidän esikoisella oli viime viikko lomaa ulkoleikkikoulusta ja mulla meinas iskeä hätä! 4,5-vuotias yhtäkkiä viikon kotona ilman mitään tekemistä? OMG! No, hienosti selvittiin ja mukavasti meni. Tätä me tehtiin:





Kuvat Nallikarin talvikylästä, joka oli auki koko talvilomaviikon. Jatkossa auki la ja su 11-16 tämän kuun loppuun asti. Eihän tuo nyt niin kauheen kummallinen paikka oo, mutta ainakin pienille lapsille virikkeeksi aivan riittävä! Suosittelen kyllä. Ohjelmaa riittää kyllä kans, kaikki toki maksullista (meidän lapset ei edes halunneet mukaan mihinkään maksulliseen), mutta mukavasti tuolla muutama tunti vierähtää ihan ilmaiseksikin. Omat makkarat mukaan, niin säästyy monta euroa ;)








Toinen meille sopiva aktiviteetti oli Ouluhallilla järjestettävä Perhekuperkeikka, joka talvilomaviikolla oli ma-ke klo.10-14. Me käytiin tuolla tiistaina ja keskiviikkona ja oltiin kyllä melkein koko aukioloaika. Perhekuperkeikka talvilomaviikolla oli kaiken lisäksi ilmainen! Omilla eväillä olisi taas säästynyt useita euroja! Normaalisti perhekuperkeikkaa järjestetään Ouluhallilla tiistaisin aamupäivällä ja sunnuntai-iltapäivisin. 5€ maksaa tuolloin perheelle, mikä ei minusta ole paljon aktiviteetin määrään nähden! Tätäkin suosittelen kyllä jokaiselle lapsiperheelle Oulun alueella! Helpolla saa lapsista ylimääräisen energian kulutettua!




Loppuviikko laiteltiinkin sitten kotia kuntoon: tehtiin kunnon siivousta ja sisustettiin vähän mm. vihdoin niillä uusilla verhoilla! Kuvia tulossa... Joskus?



maanantai 9. maaliskuuta 2015

Rv 33+5

Aijaijai ja oivoivoi. Kymmenennelle raskausviikolle asti kärsin kuvotuksen tunteesta ja aivan loppumattomasta väsymyksestä. Raskausviikot 10-30 voisi melkein jopa sanoa, että olin elämäni kunnossa ja virtaa riitti. Vointi oli mitä parhain.

Sitten aivan yllättäen 30 viikkoa alkoi olla täynnä ja yhtäkkiä kaikki kivut ja tuskat pamahti päälle yhtäaikaa! Tällä hetkellä vihaan tätä mahaa ja synnyttäisin vaikka heti, jos se vaan olisi "sallittua". Mutta ei se auta kuin kantaa. Osuutta vaivoihin voi toki olla aivan jättimäisen suurella mahalla (Sf huiteli 32:ssa raskausviikolla 32+1) ja kohtalaisen isolla painon nousulla (tähän mennessä jo 13kg)

Vanhan tutun närästyksen lisäksi tällä hetkellä vaivaa aivan tuskaiset liitoskivut! Kaikki alkoi oikeastaan kaatumisesta koulun pihalla, minkä jälkeen nivuset on ollut välillä niin tuskaisen kipeät, että hyvä kun kävellä saattaa!

Masu kasvaa ja vauhdilla.

Muistan toki jonkinlaisia liitoskipuja olleen molemmissa edellisissäkin raskauksissa, mutta ei muistaakseni tätä luokkaa. Ehkä esikoisesta oli, kun silloin tulin hankkineeksi myös tukivyön. Keskimmäisestä puolestaan vaivasi issias-kipu ja jokin ihmeellinen hermosärky jalassa. Nyt sitten liitoskivut ja ajoittaiset kipeähköt supistukset. Myös väsymys on palannut, mutta ei onneksi ihan yhtä pahana kuin alkuraskaudessa.

Toinen mikä tällä hetkellä vaivaa ja pahasti on ajanpuute! Edelleenkään pikku-N ei ole luopunut pinnasängystä ja siirtynyt omaan huoneeseen. Edelleenkään en ole löytänyt kelvollisia tuplarattaita; niin meillähän ei ole enää mitään kärryjä, missä vastasyntynyttä voisi kuskata.. Että stressaako? No eipä tietenkään, ei lainkaan... Myös varastossa olevat pienimmät vauvan vaatteet on edelleen kaivamatta ja penkomatta.. Toivon tosiaan, että auttaa, kun mies kotiutuu tämän viikon jälkeen reissutöistä ja on taas kaikki illat kotona! *Iso huokaus*

No, kaikenkaikkiaan oon edelleen silti sitä mieltä, että tämä raskaus on ollut tosi helppo!


lauantai 7. maaliskuuta 2015

Kuulumisia.

Voi, mun blogitauot ne nykysin tahtoo vaan venyä ja venyä! Jotenkin vaan väsyttää kokoajan niin, ettei jaksaisi tietokoneellakaan istua, saati mitään muuta tehdä! Mieluiten hautaudun sohvan nurkkaan tuijottamaan telkkaria. Liekkö kyseessä loppuraskaus vai mikä? Mutta missä piileksii pesänrakennusvietti ja kaikki mahdoton siivousinto?

Koulu aiheuttaa älyttömästi stressiä, kun tehtäviä olisi varmaan kymmenkunta tekemättä ja aikaa laskettuun aikaan vajaa seitsemän viikkoa. Kiirettä pitää..

Kotona on kaikki vielä laittamatta vauvaa varten. Erityisesti tuplarattaat pitäisi saada - ja äkkiä! Toinen iso muutos olisi saada tuo kuopus omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen nukkumaan, jotta pinnis vapautuisi seuraavan käyttöön. Ja mitä oon tehnyt senkään asian eteen? En yhtään mitään. En tiiä mihin tämä kaikki aika on taas hävinnyt ja miten ihmeessä saan sen riittämään kaikkeen, nimenomaan ENNEN vauvan tuloa. Huoh.

Pikaisia kuulumisia taas tällä kertaa, mutta lupaan kertoa enemmän pian!