Huh, ensimmäinen viikko reissutyöleskenä lähenee loppuaan! Mukava kyllä saada meidän iskä viikonlopuksi takas kotiin, ei taideta päästääkään enää lähtemään! Nyt, kun viimeistä kokonaan yksinäistä päivää täällä vietellään niin alkaa olla tosissaan ikävä aikuista seuraa! Toisaalta tähän yh-arkeen on alkanut tottua, ja esimerkiksi iltalenkki menee jo rutiinilla.
Niin, arjessahan meidän isukin poissaolo ei kovin monessa näy. Oon tottunut pyörittämään arkea paljolti yksinään muutenkin. Isoimpina muutoksina mun elämään tällä viikolla on tullut iltalenkit, kun koira täytyy käyttää sekä lumityöt, jotka jouduin tekemään ihan itse! Missä toki ei sinänsä mitään vikaa ole, en vaan oo noita kumpaakaan tottunut arjessa hoitaan! Lisäksi meille tuotiin keskiviikkoiltana uudet sohvat, jotka sain sitten kahden pikkuapurin kanssa laittaa käyttökuntoon. Tosin piti hälyttää isä avuksi siirtämään vanha sohva pois.
Eniten isän poissaolon on huomannut esikoinen, joka on kyllä joka päivä vaatinut saada soittaa isälle ja haukkunut tämän puhelimessa mm. tyhmäksi, kun ei vieläkään ole tullut kotiin. Ensimmäisinä päivinä sain myös lohdutella, kun lapsi pelkäsi, ettei isi tulekaan enää ollenkaan kotia. Joka päivä esikoinen on isää kysellyt, mutta etukäteen pelkäämääni mulle kiukuttelua esimerkiksi ei ole ollut. Myöskään ikävä ei tällä ensimmäisellä viikolla ole lasta vaivannut niin paljoa, kuin olisin kuvitellut.
Mulle aikuisen seuran puute on näkynyt eniten tietokoneella kulutetun ajan lisääntymiseen. Kaikki illat olen jumiutunut Facebookkiin tai blogeja lukemaan, joten nukkumaan meno on siinä samalla viivästynyt ihan liikaa. Ja onhan se yksinäistä, kun ei ole ollut ketään kenelle kertoa päivän kulusta ja lasten kuulumisista, kun ei kokoaikaa viitsisi soitellakaan. Eikä se toki sama asia olekaan.
No, tänään me saadaan isi kotiin ja nautitaan siitä koko viikonloppu täysillä! Liian pian koittaa kuitenkin taas maanantai, ja uusi yksinäinen viikko voi alkaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti