Äiti

Kuka muu tässä maailmassa herättää yhtä paljon tunteita? Ja arvostelua? Hyvässä ja pahassa. Puolesta ja vastaan.

Tuntuu oikeesti, että me äidit ollaan ihan yleisen arvostelun kohteena ja jokaisella on oikeus sanoa mielipiteensä kaikesta, mitä me tehdään. Ja kukapa onkaan pahempi arvostelija, kuin toinen äiti! Teit niin tai näin, niin aina väärinpäin.

Otetaan nyt esimerkiksi vaikka imetys. Siitähän ei saa edes julkisesti puhua, ilman että joku loukkaantuu. Minä itse oon hyvä esimerkki: ensimmäistä lasta imetin max 2 viikkoa. Ei vaan onnistunut, joten luovutin suosiolla. Tästä sain itekin kuulla jopa omalta isältä palautetta! Tottakai. Kenelläpä ei olis mielipidettä asiasta? Vaan kukapa tulee kysyneeksi edes, että mikset imetä!? Meidän tilanteessa vauva sai jo synnytyssairaalassa pullomaitoa ja minä huonoa ohjausta imetyksen suhteen. Siksi vauva ei oppinut koskaan kunnollista imuotetta ja huomasi saavansa maidon paljon helpommin pullosta. Joten vauva raivos rinnalle ja minä itkin lohduttomana mukana, kun en saanut omaa vauvaa syötettyä. Siitä seurasi varmaan sitten vielä kierre, kun vauva vaistos mun stressin ja kireyden imetyksen suhteen, niin ei halunnut rintaa senkään vertaa. Eli pullo voitti, piste.

Toisen lapsen kanssa imetys on sujunut todella helposti ja luonnollisesti kokoajan. Sekään ei taas ole kelvannut kaikille! Tuntuu, että viimeistään jostain kolmen kuukauden iästä on saanut kuulla joka puolelta ehdotuksia imetyksen vähentämisestä. No, kuopus saa vieläkin rintamaitoa toisinaan.

Toinen suurimmista arvostelun aiheista on tietnekin äidin työssäkäynti! Jos hoidat lasta kotona, olet verorahoja tuhlaava laiska akka. Jos menet töihin ja laitan lapsen hoitoon, olet huono äiti, joka ajattelee vain itseään. Näinhän se tiivistetysti menee?

Minä palasin osittain töihin esikoisen ollessa vajaa 10 kuukautta. Saatiin lapsen hoito järjestymään mummojen avulla, joten töihin lähtö ei ollut suuri kynnys. Esikoinen meni tarhaankin kuitenkin jo ollessaan 1v. 8kk. Mulla ei ole päiväkotijärjestelmää vastaan mitään, esikoiselle se teki vaan hyvää. Mutta eipä mennä siihen nyt..

Kuopus on nyt pian 11 kuukautta, eikä mulla vielä ole mitään intressejä palata työelämään. Johtuen toki myös siitä, ettei ole työpaikkaa mihin palata ja ammattikin on ehkä väärä! Kuitenkin kuopuskin lähtee päiväkotiin todennäköisesti viimeistään tammikuussa, mikäli vain saan opiskelu- tai työpaikan.

Ja entäpäs jos jätät lapsen yöhoitoon jollekin toiselle aikuiselle, esimerkiksi omalle isälle? Ja satut lähtemään esimerkiksi yöelämään!? Herranjestas, miten huono äiti taas olet. Äidillähän ei saisi olla lainkaan muuta elämää, kuin pyllyn pesu ja hampaiden harjaus. Kukaan muuhan ei voi hoitaa lasta yhtä hyvin, kuin äiti. Ei edes se lapsen oma isä tai mummo tai setä tai serkku. MUTTA, jos väsyt tai pahimmassa tapauksessa masennut, niin saat syyllistystä, kun et vienyt lasta aikanaan hoitoon tai hankkinut apua. 

Ehkä tämä kaikki kumpuaa omasta tarpeesta olla hyvä ja täydellinen äiti. Jokainen äiti, kun varmasti haluaa lapselleen parasta. Sitä myötä jokainen tuntee välillä riittämättömyyden tunnetta ja syyllisyyttä, kun ei kykenekään täydellisyyteen (kuten kukaan meistä ei kykene). Ehkä se oma ajatusmaailma on kuitenkin pahin vihollinen. Yritetään siis hyväksyä omat ja toisten valinnat juuri sellaisina kuin ne on. Oma äiti on kuitenkin omille lapsilleen useimmiten se paras äiti.