Huh. Jokainen on varmaan kuullut jo tässä vaiheessa Oulun lapsikuolemista. Itse en halua käyttää sanaa lapsisurmista, vaikka media tuolla sanalla niin kovin herkutteleekin. "Syytön, kunnes toisin todistetaan".
Oon itse aivan järkyttyny ja surullinen tuosta tapahtuneesta, vaikkei mitenkään henkilökohtaisesti kosketakaan. Mulla päälimmäisin tunne on nimenomaan suru. Surettaa, miten se nainen on voinut olla oikeesti niin yksin, että pystyy toimimaan tuolla tavalla kenenkään kyselemättä. Vai onko mukana ollut muitakin? Surettaa vauvaparkojen kohtalo; viattomina ne tähän maailmaan on syntynyt. Ja epäilen vahvasti, että myös elävinä. Vaikkei oiskaan, niin eiköhän nuo ois enemmän ansainneet kuin paikan pakastimessa. Hyh. Surettaa myös tuon naisen poika! Ilmeisesti se ainut elossa oleva. Minkähänlaista elämää niittenkin kotona vietetään..
Eniten päässä pyörii silti MIKSI. Miksi se nainen ei oo mennyt neuvolaan? Vai onko sittenki? Miksi kukaan ei oo puuttunu asiaan, jos sen ystävätkin on ollu ainakin jostain raskauksista tietoisia? Tai sukulaiset? Entä se poika sitten tai tämä uus mies? Miksi tappaa pienet vauvat (jos tässä nyt siitä on kyse)? Miksei keskeyttänyt raskauksia, antanut adoptioon tai soskuille? Ja miksi ihmeessä säilyttää ja jemmata mätänevät ruumiit!? Hyi! Niin outo koko juttu ja aivan epätodellisen tuntonen. Pakko oli nyt vähän purkaa mieltä tännekin kun meinaa niin ahistaa koko juttu..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti