maanantai 24. tammikuuta 2022

Viisi, ja yhtäkkiä myös kuusi, kuukautta

Meidän vauva on rikastuttanut ja rakastuttanut meidän elämää nyt jo viiden ja yhtäkkiä myös kuuden kuukauden ajan. Yhdistänkin nyt kertomuksen hänen kuulumisistaan kahdelta kuukaudelta, koska en pysy vauhdissa mukana. Tämän pienen ihanuutta voisi kehua kaikilla maailman kaunosanoilla: en vaan kestä, miten toinen voikaan olla niin suloinen. Vauvan kasvua ja kehitystä on aina niin ihana ja mahtava seurata, mutta onhan se samalla aivan uskomattoman haikeaa. Koko ajan saa miettiä, että mihin se mun vastasyntynyt nyytti oikein joutui?


No, millainen vauveli meillä asuu nyt? Kolmea päivää ennen viiden kuukauden ikää E oppi kääntymään vihdoin vatsalleen. Vatsalta selälleen E oli oppinut kääntymään jo aiemmin, joten meillä ei käyty ollenkaan läpi sitä vaihetta, missä vauva huutaa vatsallaan, kun ei jaksa niin olla, muttei poiskaan pääse. Hyvin pian kääntymisen jälkeen E hoksasi, että pyörimällä pääsee vaikka kuinka kauas. E siis lähti viiden kuukauden iässä pyörimään ja saattaa sillä tavoin liikkua jo pari metriä. Tämän lisäksi E osaa liikkua kellon viisarin tavoin akseliaan ympäri. E ei vielä ryömi eikä konttaa. Olemassa olevat liikkumisen taidot ovat helpottaneet meidän elämää hurjasti ja E viihtyykin nykyään usein lattialla pitkiäkin aikoja itsekseen. Lisäksi E huolii aina vaan paremmin esimerkiksi isoveljensä lohduttajaksi. Ja erityisesti meidän 8v. onkin innokas vauvan hoitaja, välillä liiankin innokas...


Neuvolan terveydenhoitaja löysi E:ltä istumisvalmiudet jo 5 kuukauden neuvolassa. Kuitenkin terveydenhoitaja ohjeisti, ettei nykyisin suositella istumista kenellekään ennen kuuden kuukauden ikää, joten tuolla neuvolla on menty - ainakin melkein. E on istunut sylissä kyllä jo hyvän tovin, koska ei siinä muussakaan asennossa suostu viihtymään. Päivää ennen kuuden kuukauden ikää otettiin syöttötuolin new born -osa pois ja nykyisin E saa ruokailla oikeassa isojen vauvojen syöttötuolissa, jossa hän istuikin heti tosi taitavasti. Ulkoilut hoidetaan edelleen vaunukopassa, E kun siinä hyvin viihtyy. Ratasosaan siirrytään, kun vaunukoppa käy pieneksi tai E alkaa ulkoilla enemmän hereillä ollessaan. Ehkä mennään vähän aikaa myös "hybridimallilla" ja vaihdellaan tilanteen mukaan. Meidän yhdistelmissä kun vaihtaminen on helppoa. 


E:n 5-kuukautis mitat oli n.7,5kg ja 65,6cm. E kasvaa tasaisesti omalla käyrällään, pienempänä kuin meidän vauva numero 2 ja vähän isompana, kuin vauva nro. 3. Puolivuotisneuvola meillä on vasta parin viikon päästä, joten tuoreet mitat tulee myöhässä. Kotipuntari kertoi tänään E:n painavan vähän päälle 8kiloa, joten kasvu ilmeisesti on aivan hyvää edelleen, vaikkei maidon lisäksi muu ruoka E:lle maistu. E tosiaan aloitti maistelun 5 kuukauden ja 9 päivän ikäisenä. Aloitettiin bataatilla ja sen jälkeen on maisteltu porkkana, maissi, peruna, banaani, parsakaali, päärynä, luumu ja persikka. Kovin pitkälle ei olla vielä päästy, ensinnäkään siksi, että E:n herkkä vatsa reagoi selkeästi jo ainakin parsakaaliin. Toiseksikaan E ei selkeästi ole vielä valmis syömään, vaan lähes kaikki, mitä suuhun menee, tulee myös ulos. E on syönyt sen reilun lusikallisen tähän mennessä vain päärynää ja luumua, mutta onneksi kasvu on ilmeisesti vielä aika hyvää. Eilen aloitettiin ns. päivällisruoka E:lle ja rytmi on tällä hetkellä se, että aamupäivällä, lounasaikaan, E maistelee vuorossa olevaa uutta makua ja päivällisaikaan E syö jääpalamuotin verran tuttua kasvissosetta. Tai siis ainakin pyrin saamaan hänet sen verran syömään, mutta totuudessa vain hyvinhyvin vähän päätyy mahaan asti. E:llä ei ole vielä yhtään hammasta.



E nukkuu edelleen vaihdellen huonosti tai hyvin huonosti, paitsi päiväunia puolestaan tosi hyvin! Tällä hetkellä E nukkuu yleensä päivällä kahdet n. 1,5-2 tunnin unet useimmiten vaunuissa, sekä yhdet 30-45 minuutin unet sylissä tai sängyssä. Yöunille E asettuu n.klo.21 ja edelleen E herää ennen klo.24 yleensä kaksi kertaa. Siitä eteenpäin yöt ovatkin tosi vaihtelevia. Viime yö oli hyvä, eikä E tainnut herätä kuin kerran tai kahdesti, toissayönä puolestaan tunnin välein. Tyypillisesti E herää ehkä 2-3 kertaa klo.24 jälkeen ja aamu on viime aikoina ollut n. klo.7. 



Juuri tällä hetkellä arki E:n kanssa on aika helppoa ja mukavaa. Koen, että hänen kanssaan voi tehdä melkeinpä mitä vaan ja ollaankin rohkeana lähdössä ensi kuun aikana kaksikin kertaa reissuun, ehkä niistä lisää myöhemmin. E:n kanssa voi myös harrastaa, joskin yhden typerän k:n vuoksi sekä uinti, että muskari on tauolla vielä parin viikon ajan. Nyt vaan toivon, ettei aika menisi niin vauhdilla ja saataisiin nauttia rauhallisesta kotiarjesta vielä pitkään!





maanantai 10. tammikuuta 2022

E 4kk

Tämä teksti on nyt monista syistä hirveän paljon myöhässä. Vauvelilla on jo ikää 5,5 kuukautta.. Mutta koska kirjoitan ensisijaisesti itseäni varten, haluan myös tämän tekstin saattaa loppuun.

Onnea äitin rakas siis 4 kuukauden iästä <3! E kävi lääkärineuvolassa jo vajaan viikon ennen 4kk päivää. Neuvolan tarkistuksissa kaikki oli hyvin, pituutta kertynyt vähän yli 63cm ja painoa n. 6700g. E on pienin vauva, mitä meillä on ollut, mutta ei sitä toisaalta uskoisi, kun häntä katsoo ja kantaa.. Vaatteet on vaihtelevasti kokoa 62 tai 68, joku 74 koon vaatekin jo sopii. Neuvolalääkäri ei ottanut oikeastaan minkäänlaista kantaa E:n pulautteluun, vakka jälleen siitä valitin. Ehdotti kiinteiden aloittamista, mutta en halua ihan vielä, joskus 5kk aikoihin sitten

E on edelleen melko vaativa vauva. E ei viihdy sitterissä tai lattialla kuin ihan lyhyitä hetkiä kerrallaan. Muutoin E vaatii olla sylissä. E on alkanut vaativaksi myös sylin suhteen, eikä tahdo huolia enää muita, kuin minut. E on tässä viime päivinä huutanut isälleenkin lähes kaiken ajan, mitä ovat kaksistaan viettäneet, paitsi tällä viikolla koettiin yksi onnistuminen, kun isä ja poika viettivät 2 tuntia yhdessä minun ollessa isomman veljen kanssa tämän harjoituksissa. Tuohon aikaan mahtui myös kaksi pullosta syöntiä, mikä on aivan mahtavaa, koska pullokaan ei ole viime aikoina oikein maistunut.


E kääntyy toisinaan kyljelleen, mutta mahalleen ei edelleen edes yritä. Kyljelleen kääntyminenkin on aika harvinaista, E kun viihtyy sen pienen hetken lattialla aina parhaiten vaan paikallaan selällään pötkötellen.. E kyllä saattaa toisinaan liikkua viisarimaisesti, niin että löytyykin lattialta eri suuntaan, kuin on jätetty. E tarttuu esineisiin oikein taitavasti ja vie niitä suuhun. Kuitenkin käsien toiminta on vielä vähän hakusessa, niin hauskaa seurata, kun tyyppi kiskaisee tutin suusta ja suuttuu kohta, kun ei saakaan sitä enää takaisin. Muru <3


E hymyilee tosi paljon ja hymy kyllä heltiää kenelle tahansa, kunhan hän saa olla (äidin) sylissä. E myös nauraa ääneen, jos häntä esim. Kutittaa, mutta naurun eteen täytyy vielä tehdä monenlaisia temppuja. E:llä ei ole vielä hampaita, mutta ikenet turvottaa ja kutiaa selkeästi ihan hirveästi. E nukkuu yöt edelleen vaihtelevasti, joko huonosti tai tosi huonosti. Yleensä E herää 3-5 kertaa yössä ja yöunet on tyypillisesti 20:30/21-6/7. E harrastaa vauvauintia meidän vanhempien kanssa. Käydään uimassa Kempeleen Zimmarissa. Lisäksi E harrastaa minun kanssa muskaria.



Kaiken kaikkiaan E on valloittavan ihana pieni mies, joka pitää varsinkin äidin todella kiireisenä! E on kyllä sulattanut myös isoveljien sydämet täysin. 

lauantai 6. marraskuuta 2021

3:n kuukauden ikäinen vauva

Tosiaan meidän perhe täydentyi neljännellä pienellä miehellä heinäkuun lopulla, jopa 6 päivää ennen laskettua aikaa, mistä olin iloisesti yllättynyt. E painoi syntyessään 3696g ja pituutta hänellä oli 51cm. Nyt E on 3kk ja jo kaksi viikkoa päälle. Edellisessä neuvolassa E oli n. 60cm pitkä ja painoa oli kertynyt 6,1kg. Pieni vauva siis vielä, vaikka jatkuvasti sylissä viihtyvän painon kieltämättä jo tuntee.


E on maailman suloisin vauva, tottakai. Kuitenkin E:n elämän alkuun on mahtunut todella runsaasti mahavaivoja, etenkin älytöntä pulauttelua. Pulauttelu ei ole edelleen vähentynyt mihinkään, mutta nykyisin E:n ei onneksi tarvitse yleensä itkeä puklun yhteydessä, vaan ne eivät häntä häiritse samaan tapaan, kuin aiemmin. E:n kanssa käytiin kuukauden iässä Oysin lastenpäivystyksessä ultraamassa mahaa rakenteellisten vikojen poissulkemiseksi. Mitään ei onneksi löytynyt. 


Nykyisin E on pääosin päiväsaikaan hyväntuulinen ja tyytyväinen vauva, mutta öisin tilanne ei ole muuttunut mihinkään. E herää 3-5 kertaa yössä. Useimmat yöt onneksi vain syö ja jatkaa unta, mutta erityisesti viime aikoina E on jäänyt itkemään ja valvomaan syönnin yhteydessä. Huoh.


No mitä E sitten jo osaa? E kannattelee päätään aivan uskomattoman hyvin ja on tehnyt niin jo pitkän aikaa. E osaa hymyillä tosi kauniisti. Ensimmäiset hymyt tuli n. 5 viikon ikäisenä ja sen jälkeen toistunut alkuun lähes päivittäin, nyt todella monta kertaa päivässä. Äitin rakas hymypoika! E osaa kääntyä kyljelleen. Sen taidon hän oppi tuossa 3 päivää sitten, hah. Aiemmin E ei ole edes yrittänyt kyljelleen kääntyä ja nyt pyrkii jo vatsalleen asti, siihen tosin vielä pitkä matka. E tarttuu hienosti leluihon ja vie niitä suuhun. Leluun E oppi tarttumaan paria päivää alle 3 kuukauden ikäisenä aluksi hieman autettuna.

E on vielä täysimetyksellä. Vähän ollaan kahden vaiheilla tulisiko kiinteitä aloitella jo heti 4 kuukauden iässä pulauttelun helpottamiseksi vai jatketaanko täysimetystä vielä. Varmaan täytyy keskustella seuraavassa neuvolassa asiasta, se kun onkin lääkärineuvola. Toisaalta haluaisin jatkaa pelkällä imetyksellä, mutta jos kiinteät toisi helpotusta pulautteluun, toisi se aika ison helpotuksen myös meidän elämään, jos vaatteita ei tarvitsisi vaihtaa 2-5 kertaa päivässä...

E harrastaa muskaria. Aloitettiin se pari viikkoa sitten ja siis nyt kaksi kertaa vasta käyty. Ensi viikolla E:llä alkaa myös vauvauinti! E onkin jo kokenut uimari: oltiin viime viikolla perheellä Katinkullassa ja E kävi uimassa jo kolme kertaa. Vaikutti ihan tykkäävän, mutta toki väsy iskee nopeasti vielä. 


Kaiken kaikkiaan elämä kolmen kuukauden ikäisen sosiaalisen hymypojan kanssa on paljon ihanampaa, kuin pienemmän vastasyntyneen. Mutta älä silti aika mene niin kauhean äkkiä, älä silti pieni kasva niin nopeaa isoksi pojaksi <3


tiistai 5. lokakuuta 2021

Täällä jälleen, eli kuulumiset viideltä vuodelta!

 Oho, vaadittiin viisi vuotta, ammattiin valmistuminen, noin kolmen vuoden työura ja uusi perheenjäsen ennen kuin sain kirjoitettua seuraavan postauksen! Mutta hah, äitiyslomaa ei vaadittu, kuin muutama kuukausi, kun olen jo vailla jotain omaa tekemistä ja aivoille työskentelyä, joten hei! Täällä taas ollaan! 


Niin, tuossa tulikin hyvin tiivistetysti viimeisen viiden vuoden kuulumiset, heh. Tärkeimpänä tietysti: meidän perheeseen on syntynyt uusi vauva ja viimeistään nyt ollaan viimeistenkin määritelmien mukaan suurperhe. Joskaan edelleenkään en osaa mieltää meidän perhettä sellaiseksi. Heinäkuun lopussa meidän perhe täydentyi jälleen yhdellä pienellä miehen alulla. Vajaa 3,7kg ja 51cm täyttä rakkautta <3 Nyt tämä rakkaus on jo melkein 2 ja puoli kuukautta vanha ja osaa jo vaikka mitä. Voisin jälleen päivitellä, miten tämä aika juoksee. Haikein mielin ollaan luopumassa pienestä vastasyntyneestä ja ottamassa vastaan sosiaalinen vauva, joka on jo paljon muutakin kuin nukkuva nyytti.


Olenkin jo aiemmin kertonut opiskeluista ja niiden etenemisestä. Valmistuin sairaanhoitajaksi muutaman kuukauden suunnitellusta myöhässä; marraskuussa 2018, erikoistumisalana psykiatria. Jo opintojen loppuvaiheessa pääsin töihin aiempaan työssäoppimispaikkaani ja työskentelin tuolla noin puolentoista vuoden ajan ennen kuin vaihdoin paremmin opintoja vastaavaan työhön. Tuosta työstä jäinkin sitten äitiyslomalle kesäkuussa. Äitiysloman jälkeen minulla ei ole työtä, mihin palata, mutta mietitään sitä sitten myöhemmin. Haaveena olisi olla kotona, kunnes nuorimmainen täyttää kaksi vuotta, mutta talous tahtoo tökkiä jo nyt.. 


Mikä ei ole muuttunut viidessä vuodessa? No, edelleen murehdin ylimääräisistä kiloista, joita nyt on sen 25 ylimääräistä. Edelleen asustetaan samaa punaista puutaloa, nyt vaan huomattavasti ahtaammin. Edelleen rakastan leipomista ja mielellään myös sisustaisin, mutta näissä puitteissa se on aivan liian haasteellista. Matkustelu on pysynyt intohimona, mutta yks hemmetin k on sitä hidastanut huomattavasti. Valokuvaus myös säilynyt rakkaana harrastuksena, joskin mielellään oppisin sitä lisääkin. Ihmisenä minä en koe muuttuneeni mihinkään. Uutta olen oppinut ja tietysti viisi vuotta kasvanut, toivottavasti järkevämpään suuntaan, mutta sama Mari täällä edelleen pyörii. 


Pikainen päivitys tämän hetkisiin kuulumisiin olkoon tässä. Toivottavasti ei mene viittä vuotta seuraavaan kirjoitukseen. Ihanaa syksyn jatkoa jokaiselle!

perjantai 29. huhtikuuta 2016

Ruuhkavuodet - Näin onnistuu yhdistää koulu ja vauva-arki.

Monet ovat ihmetelleet, miten jaksan opiskella tässä tilanteessa: kolme pientä lasta, joista pienin vasta vauva, ja opiskelupaikkakunta reilun 100 kilometrin päässä kotoa. Vastaan useimmiten, että koska haluan! Oikeasti, mun mielestä motivaatio on vastaus kaikkeen: sen avulla jaksaa tehdä mitä vaan!

Opintojen aloittaminen raskauden loppusuoralla ei ehkä ollut aivan järkevin ratkaisu, mutta se kuitenkin sopi mulle. Tilannetta ei toki helpottanut miehen reissutyöt, jotka nyt onneksi on jo tältä erää ohi. Kuitenkin opinnot oli mun suunnitelmissa ensin, vauva tuli yllätyksenä, ja sai näin ollen sopeutua meidän elämäntilanteeseen, jos näin saa sanoa. Tottakai olisin vaikka keskeyttänyt koulun, jos raskauden kanssa olisi ollut jotain ongelmaa tai vastaavaa. Tietenkin vauva ja oma terveys olivat ja ovat koulua tärkeämpiä.


Viime kevät meni koulun puolesta aivan hyvin: istuin koulun penkillä raskausviikolle 38 asti ja koulutehtävät suoritin iltaisin lasten nukkuessa tai viikonloppuisin. Koulupäivien aikana lapsia hoiti anoppi. Järjestelykysymyksiä kaikki, mutta jos raskauden kanssa olisi ollut ongelmia, lapset olisi kovasti sairastelleet tai anoppi ei olisi voinut lapsia vahtia, olisi koulu jäänyt käymättä. Onneksi ongelmia ei tullut.

Alunperin ajattelin, että käyn syksyllä muutamia satunnaisia kursseja, P kun oli vasta 3,5 kuukautta kun syyslukukausi alkoi. Kuitenkin loppujen lopuksi kävin yhtä lukuunottamatta kaikki suunnitellut kurssit ja lokakuusta asti olin mukana koulussa jo aivan täysin. Tämä järjestyi, koska P on melko helppo vauva ja sain oman äitini hoitamaan poikia koulupäiviksi. Tietenkään jos hoitajaa ei olisi järjestynyt, en olisi voinut koulua syksyllä käydä.






















Nyt kevätlukukausi alkoi tammikuun puolivälissä ja koulu on jo hyvinkin käynnissä. Edelleen mun äiti hoitaa poikia. Mies vietti kuitenkin keväällä täyden 6 viikkoisen isäkuukauden, kun mulla oli ensimmäinen työharjoittelu. Koulu jatkuu vielä kuukauden verran ja kesän lomailen. Okei, käyn pari valinnaista kurssia myös kesän aikana, mutta muuten lomailen lasten kanssa. Syksyllä on vuorossa sitten uudenlainen arki taas, kun myös pienemmät pojat menee päiväkotiin. Hui, en halua edes ajatella niin pitkälle!

Koulutehtävät hoidan edelleen pääosin lasen nukkuessa. Välillä jotain saan tehtyä jo kuopuksen päiväuniaikaan, mutta pääosin vasta illalla. Myös viikonloput ja arki-illat ovat yleensä tehokäytössä tehtäviä tehdessä tai tenttiin lukiessa. En ole myöskään asettanut rimaa opiskeluun liian korkealle: tietysti haluaisin saada hyviä numeroita, mutta koska se ei aina ole mahdollista, ottaen huomioon kiireisen lapsiperhearjen, tyydyn useiden kurssien osalta läpipääsyyn!

Hassua on ollut, että olen kokenut saavani välillä jopa syyllistystä siitä, että opiskelen, kun mulla on vauva kotona! Jotenkin tuntuu, että heti jos tekee muutakin, kuin hoitaa lapsia ja kotia, on huono äiti! Varsinkin perhekerhossa tätä mun järjestelyä on kummaksuttu todella paljon. Voin vannoa, ettei mun lapset kärsi siitä, että saa viettää muutaman päivän kuukaudessa laatuaikaa mummon kanssa, vaikken olekaan paikalla. Päinvastoin, luulen, että jokainen voittaa tilanteessa! Selvää on, että kaikkea ei voi saada eikä tehdä yhtä aikaa. Minä hoidan koulun ja lapset, sekä kohtalaisen hyvin myös omat ystävyyssuhteet, mutta esimerkiksi kodinhoito, siivous ja sisustus on kärsineet todella paljon ja niiden osalta mennään todellakin sieltä, missä aita on matalin (tai jo kaatunut).

Kouluruoka hintaan 2,60€. Ei mitään vikaa!
Näin onnistuu meillä arjen järjestely hankalassakin tilanteessa. Tämä on meidän tapa ja sopii meille. Opiskelu pienten lasten kanssa ei varmasti sovi kaikille, vaikkakin pitkälle kaikki on kuitenkin järjesteltävissä.

torstai 28. huhtikuuta 2016

Parempi minä.

Mua alkaa jo melkein hävettää nämä mun jatkuvasti toistuvat laihdutusyritykset, mutta onneksi vain melkein, heh! Maanantaina aloitin taas matkan kohti uutta minua! Painoa on päässyt kertymään taas lisää pudotettavaksi ja turvotus jokapuolella kehoa on valtava!

Laihdutustavoitteena pidän saman kuin aikaisemmin ja tänä maanantaina matkaa tuohon painoon oli 13,9 kilogrammaa. Minun kestäisi oikeasti pudottaa jopa 20 kiloa, mutta pidän tavoitteena nyt tuon. Keinoja tavoitteeseen pääsyyn on oikeastaan samat kuin aiemminkin: yritän lisätä liikuntaa (mikä kiireisessä arjessa on helpommin sanottu kuin tehty), juon todella runsaasti vettä ja pidättäydyn herkuista ja turhasta sokerista arkisin. Herkkupäivän sallin itselleni edelleen lauantaisin ja tarpeen tullen muutenkin, kuten synttäreinä, vappuna... Jos tulosta ei näillä keinoin ala tulla, kiinnitän entistä enemmän huomiota ruokavalioon. Nyt mun on jo pakko onnistua, koska olo omassa kropassa ei enää tunnu hyvältä. Vaatteet ei mahdu päälle ja näytän kuvissa ihan kamalalta.Edelleenkään en aio kuitenkaan olla liian ankara itselleni, koska kauaa en tätä jaksa, jos en välillä saa sortua siihen jäätelöön.

Myös palkitsemissysteemi toimii mulla! Rakastan uusia vaatteita, kenkiä ja laukkuja , sekä kodin sisustusta, ja aionkin palkita itseni taas. Ensimmäisen viiden kilon pudotuksesta ostan itselleni jotain kivaa, mutta vielä en tiedä mitä!

Matka kohti paremmin voivaa minua voi (taas) alkaa!

Meidän Teneriffa osa 1!

Pääsiäisen aikaan meidän perhe hyppäsi lentokoneeseen ja otti suunnaksi Kanarian saaret, tarkemmin sanottuna Teneriffan. Reissuun meitä lähti mukaan minä, mies, meidän 3 lasta ja mun vanhemmat. Jokaiselle reissaajalle tuo oli ihka ensimmäinen ulkomaan matka, mikäli meidän toissakesäistä Tukholman reissua ei lasketa. Minulle, miehelle ja meidän pojille tuo oli myös ensimmäinen kerta lentokoneessa.

Päätimme reissata Kanarialle, koska ajattelimme sen olevan ensikertalaiselle turvallinen kohde: siellä kun on varmasti paljon Suomi-turisteja muutenkin. Halusimme lennon suoraan Oulusta, koska helppous ennen kaikkea. Myös matkustusajankohta, huhtikuu, oli ainoa sopiva, joten vaihtoehtoja ei hirveästi jäänyt. Oulusta pääsi sopivaan aikaan Teneriffalle tai Gran Canarialle. Mulla ei ollut mitään hajua minkälaisia nuo paikat ovat, mutta jonkin verran netistä tutkittua päädyin valitsemaan Teneriffan ja se sopi onneksi muillekin. Ehkä suurin syy päätökselle oli Loro Park!

Tarkemmaksi kohteeksi valikoitui Playa de Fanabé lähinnä ihan vain sopivan hotellin vuoksi. Meidän hotelli oli huoneistohotelli Playa Olid.


Fanabé oli paikkana ihana. Tykkäsin kovasti, kun hälinää ei ollut liikaa, vaikka melkoinen turistirysä olikin. Kävimme kävelemässä Playa de Americasilla, mutta se ei kyllä olisi ollut yhtään mun makuun! Ehkä sellaiselle kaveriporukan biletyslomalle, mutta ei perhee kanssa reissaamiseen! Jos matkustaisin uudelleen Teneriffalle, valitsisin kohteeksi kuitenkin ennemmin Puerto de la Cruzin tai länsirannikon, jossa olisi ehkä paremmin mahdollisuus nähdä paikallista elämää.


Hotelli oli myös ihan keskiverto. Huone oli todella kiva ja reilun kokoinen kaksio ja yleiset tilat ja ravintola aivan loistavia. Ravintolan henkilökunta tosin turhan innokasta: lautaset vietiin pöydästä jo syömisen puolivälissä! Tosissaan sai pitää lautasesta kiinni, jos halusi ruokailla loppuun asti, heh! Allasosasto oli todella pieni ja aurinkotuolitkin survottu niin pieneen tilaan, että siellä olisi todella saanut oleskella kuin sillit purkissa, eipä tuolla paljon tullut aikaa sitten vietettyäkään! Kaikenkaikkiaan Playa Olid hotellina palveli meidän tarpeisiin oikein hyvin, mutta seuraavalla kerralla laittaisin ehkä jonku satasen lisää hintaa myös majoitukseen, tai sitten en.


No mitäs me sitten tehtiin? Ei kyllä juuri mitään! Useimmat päivät kuluivat päämäärättömään vaelteluun pitkin Fanabén katuja ja keskityttiin vain nauttimaan siitä, että on päästy lämpimään.Mää kyllä nautin tuosta vaeltelusta todella paljon, mutta näin jälkeenpäin ajatellen ajan olisi ehkä voinut käyttää paremminkin. Toisaalta me ei haluttu tuota viikon lomaa tunkea täyteen kaikenmaailman aktiviteetteja ja ihan hyvä niin.


Etenkin meidän reissun alkupuolelle sattui ihanan aurinkoisia, lämpimiä ilmoja, joista otettiin sitten kaikki ilo irti esimerkiksi meressä uiden. Onnistuttiin toki jokainen myös polttamaan vähän nahkaa, mutta ei onneksi kovin pahasti. Loppuviikko olikin sitten pilvistä ja tuulista, kuten Teneriffalla usein käsittääkseni on. Pitkähihaisella paidalla tarkeni hyvin ja välillä vähemmälläkin. Ajankohta Teneriffalle reissaamiseen vaikutti olevan kuitenkin mitä mainioin: ei ollut liian kuuma, mutta tarkeni, ja vettäkin tuli ehkä 10 tippaa yhtenä päivänä.




Suurin miinus Teneriffalle oli leikkipaikkojen vähäisyys! Hotellilla ei ollut omaa leikkipaikkaa ja koko saaren ensimmäiset kiikut löydettiin vasta perjantaina, kun lauantaiaamupäivällä koitti jo kotiinlähtö. En sitten tiedä kuljettiinko vaan niin väärissä paikoissa.. Piiiitkä miinus kuitenkin näin lapsiperheenä matkatessa. Onneksi ipanat nautti kuitenkin tottakai rantaleikeistä ja simpukoiden keruusta.


Jo ennakkoon mun mielestä ehdoton kohde Teneriffalla oli eläinpuisto Loro Parque! Vuokrattiinkin loman puolivälissä auto ja ajeltiin toiselle puolelle saarta kyseiseen eläinpuistoon. Teneriffalla on muuten todella helppo liikkua vuokra-autolla: saaren poikki kulkee yksi moottoritie ja liikenne on ihan verrattavissa Suomen teihin. Ainoastaan pääkaupungin, Santa Cruzin, kohdalla eksyttiin niin mennessä kuin palatessa ja ajeltiin muutamakymmen kilometri turhaa rinkiä, mutta sekään ei häirinnyt meitä matkustajia, kuskia ehkä vähän.. Meidän porukalle piti vuokrata 7-paikkainen auto ja päivävuokra oli jotain vähän reilu 100 euroa, mutta ihan kohtuullinen hinta mun mielestä. Dieseliä piti tankata 10 eurolla.



 Eläinpuistoihin mulla on vähän ristiriitainen suhde: toisaalta rakastan niitä ylikaine, toisaalta mietityttää eläinten olosuhteet ja yleensäkin niiden vangitseminen ihmisten tuijotettavaksi. En ole vielä ratkaissut mitä mieltä niistä olen, vaan tyydyn vielä rakastamaan. Siksi vierailu Loro parquessa oli mun mielestä aivan ihana! Harmi, kun meidän pikkujätkät ei aivan täysin jaa mun rakkautta eläinpuistoihin, vaan esikoista ne alkavat jo vähän kyllästyttää.. Onneksi Loro parquen alligaattorit ja hait saivat hänetkin kuitenkin kiinnostumaan!


Reissun jälkeen lueskelin paljon netistä Loro parquesta ja esimerkiksi valaiden oloista siellä. Täytyy sanoa, että ihan oikeasti en ole tiennyt, ettei niitä tulisi käyttää tällaisissa esityksissä tai vastaavissa. Ehkä olen tyhmä ja sinisilmäinen, mutta mun mielestä valaat ja delfiinit on olleet ihan tyytyväisen oloisia näytöksissä..


 Viimeisen kuvan haitunneli oli myös melko vaikuttava kokemus!

Huh, johan tähän mahtuikin puoli reissua! Muunmuassa reissusta El Teidelle tulossa postaus erikseen! Adios!